Tänään Doris ja Mosku olivat päässeet isoisän kanssa metsälenkille. Kaupunkineiti, joka normaalisti ei a) kasta varpaitaan muuten kuin pakon edessä b) pidä märästä lumesta c) ainakaan lähde auraamattomaan metsään rämpimään oli tänään yllättänyt kaikki. Mäyräkoiran tarmolla oli rämmitty upottavassa märässä hangessa, bongailtu hirvenjäljet ja niitä sitten jäljitetty piiiiiiiitkän matkaa (ja pidemmälle kuin Mosku ;)). Isoisä oli tästä tietysti innoissaan ja isoäidin mukaan Doriksen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä pitkälti tältä: ajoa ja metsästystä aamusta iltaan - toki vain metsästysaikana.
Äiti on toisaalta liikuttunut isoisän innosta (ja lapsenmielisestä uskosta siihen, että sohvanvaltaajaprinsessasta muka tulisi eräkoira) ja toisaalta taas ihmeissään omasta prinsessastaan. Missä vaiheessa sohvaperunasta tuli hirvikoira?
Oliskohan ihanat hajut saaneet innostumaan ja uhmaamaan märkää lunta. Voin niin kuvitella miten eteenpäin on painettu nenukka lumessa.
VastaaPoistaHih. Hassua ajatella, että hajut menisivät hienostelun edelle, mutta niin se varmaankin on :)
PoistaNo, jotain hyötyä siitä teidän sairasteluistanne sitten olikin: saatiin Dorren sisäinen metsästäjävaisto esiin. Valoisalta(?) näyttää Doriksen tulevaisuus. Sohvaperunasta hirvikoira? - oliskohan siinä vaiheessa kun isoisä vei Doriksen ja Moskun metsälle?
VastaaPoistaKyllä! Iskän ja äidin kannattaa selvästikin sairastella useammin!:) Ja valoisalta näyttää joo siinä mielessä, että saadaan isoisälle ja Dodolle yhteinen harrastus - äidille se tuottaa tietenkin lisästressiä ja huolta, jokuhan voi vaikka syödä kultamurusen ;)
Poista