maanantai 11. kesäkuuta 2012

Aurinkolaikkurakkautta

Doris ei ihan aina pääse ulos silloin kun sattuu haluamaan (lue: aurinkoisina päivinä se ei muuta tekisikään kuin ulkoilisi). Jos Doris ei siis pääse auringon luo, on auringon luonnollisesti tultava Doriksen luo. Alhaalla muutama isoäidin loisto-otos pienestä auringonpalvojasta ;)






sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Leikattu Doris

Heti alkuun sanottakoon, että äiti vasta leikittelee otsikon ajatuksella. Tai uhkailee sillä mäyräkoiraneitiä, jos tämä heittäytyy hankalaksi. 

Iskä ja äiti ovat tosiaan miettineet Doriksen leikkauttamista. Takana on vasta kahdet juoksut ja molemmilla kerroilla perään myös valeraskaudet. Ensin aina kärsitään juoksut ja jälkijuoksut, sitten vielä kärvistellään valeraskauden kourissa. Viimeksi juoksut alkoivat helmikuussa ja täysin normaaliksi (ärsyttäväksi ja hankalaksi itsekseen) valeraskauden jälkeen Doris palautui vasta kesäkuun puolella. Koiran kiusaamista, varsinkin kun äiti on jo lähes kokonaan hylännyt pentuhaaveet (kiitos vaan medialle, joka kirjoittaa joka päivä koirista/muista eläimistä, jotka ovat joutuneet ties minkälaisiin käsiin :< ). Iskä on ehdottomasti leikkauksen puolella, sillä silloin katoaa se pieni mahdollisuus siitä, että äiti kuitenkin päättäisi pennuttaa Dodon ja tästä luonnollisena seurauksena sitten pitää koko katraan itsellään ;) Äiti ei ymmärrä iskän logiikkaa, jonka mukaan yksi mäyräkoira ei ole sama kuin kymmenen mäyräkoiraa. Miten niin muka ei ole? 

Eniten äitiä kuitenkin jänskättää se, mitä leikkaus tekee Dodolle. Muuttuuko draamaileva kuningatar tylsäksi (ja ehkä jopa helpoksi) ja tasapaksuksi myös luonteeltaan? Katoaako kaikki söpö leikkimielisyys ja pentumaisuus leikkauksen mukana? Muuttuuko koiran luonne leikkauksen myötä?

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kaksinkertainen eläinlääkärireissu!

Doris ei erityisemmin pidä eläinlääkäreistä. Siellä rupeaa aina ahdistamaan ja kuumakin on. Mosku taas on niinkin innokas eläinlääkärivierailija, että matot ovat hetkessä rutussa nurkassa kun nuorimies saapuu kieli poskella läähättäen sisälle. 

Isoisällä oli äidille (,joka ei myöskään varsinaisesti ole suuri eläinlääkärifani) erittäin mieluinen yllätys. Äiti saisi kunnian viedä Hra Pönttöpään (tuttavallisemmin Moskun) naapuriin eläinlääkäriin. Vedonestovaljaat kun olivat hiertäneet herran kainalot aika pahan näköisiksi.. Äiti ei tässä vaiheessa varsinaisesti hyppinyt riemusta ja hymy hyytyi viimeistään silloin, kun isoäiti ilmoitti Dodon raapivan ihmeellisen paljon korviaan. Siispä tänä aamuna eläinlääkäriin raahautuivat kiukutteleva draamakuningatar (, joka tiesi tasan tarkkaan minne oltiin menossa), kuolaava ja yli-innokas pösilö sekä tuskasta ja kuumuudesta hikoileva äiti sekä kummitäti, jonka äiti oli pakottanut/kiristänyt/uhkaillut mukaan. Aikamoinen sirkus siis.

Sitten tuomioon: Dodolla epäiltiin korvapunkkia (itse punkkia ei löytynyt, mutta oireet viittasivat vahvasti siihen), jonka seurauksena molemmat nelijalkaiset saivat korvapunkkilääkkeen ja Dodo vielä lisäksi kahdeksi viikoksi korvatippoja. Momo taas sai korvapunkkilääkkeen lisäksi kesäiset kaljut kainalot sekä määräyksen puhdistaa kainalot pari kertaa päivässä.

Tällä hetkellä Mosku törmäilee pökkyrässä ympäri asuntoa ja Dodo ottaa tilanteesta kaiken irti: kerrankin se on nopeampi kaikessa (niin herkkujen/pehmolelujen ryöstössä kuin takaa-ajoleikeissäkin)! 



Kaverikuvia ja kuulumisia



Hieman päivitetympiä kuvia kauhukaksikosta! Kuvissa vilahteleva sininen köydenpätkä on paniikkinaru, ihan vain äitiä varten. Äiti kun ei vieläkään luota Doriksen kuuloaistiin kun on kyse luoksetulosta. Äidin mielessä on liian kirkkaana eräs metsäreissu, jolloin saalistajamäyris päätti lähteä ratsukon perään...

(Isoisän pyynnöstä kuvien joukossa myös niitä hieman edustavampia otoksia ;))











Ja loppukevennyksenä (miten koira voi näyttää noin.. oudolta?):









perjantai 11. toukokuuta 2012

Miten onnistuukaan pienen koiran ja ison koiran yhteiselo?

(isoäiti, tämän tekstin voit skipata kokonaan!)


Kevät ja ihanat koiranpennut. Ihanat rotikanpennut, joita tuntuu tupsahtelevan jokaisen kulman takaa. Rotikkakuume, joka ei hellitä ennen kuin saa rutistaa omaa ruttukasaa sylissään. 


Äitillä on ollut nimi tiedossa jo monta vuotta, kasvattajien nettisivujakin on selailtu - ihan vain sopivasti, ei missään nimessä liikaa. Ja mikä parasta, iskäkin on hommassa mukana. Ja Doris, joka on urhoollisesti suostunut leikkimään niin nuorien kuin vanhojen rottweilereiden kanssa (vaikka välillä onkin hieman pelottanut). Missään nimessä rotikkaneitonen ei  ole ajankohtainen vielä(kään), mutta äiti on ehtinyt nimen lisäksi pohtia monia muitakin asioita. Lähinnä askarruttaa se, miten iso ja pieni koira tulevat toimeen keskenään? Uskaltaisiko niitä koskaan jättää päiväksi kahdestaan ilman, että äiti löytää Doriksen paloiteltuna karvamatolta? Ei kai Doriksen urhoollinen rohkelikkoluonne kärsi siitä, jos isompi koira hieman höykkyyttää? Ja ennen kaikkea, osaako äiti rakastaa tasapuolisesti kumpaakin karvalastaan?


Onko kellään kokemusta pienen ja ison koiran yhteiselosta ja sen sujuvuudesta? :)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Mäyräkoiran hempeä kuorsaus

Onni on omistaa kuorsaava mäyräkoira <3 Tai tarkemmin sanottuna sellainen mäyräkoira, joka kuorsaamisen lisäksi ulvoo ja huutaa unissaan. Ei, kyse ei ole mistään suloisesta uni-ininästä, vaan hiukset pystyyn nostattavasta huudosta. Viime yönä iskä ja äiti meinasivat pelästyä kuoliaiksi, kun yön pimeydestä alkoi kuulua järrrrkyttävää huutoa. Noh, pikku neitihän se siellä jahtasi rosvoja/peuroja/hevosia/kissoja/Moskua unissaan.

Ensi yötä jännityksellä odottaen.. ;)

Näkeekö muiden (mäyrä)koirat paljon unia? :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Täällä taas!

Äiti kyllästyi mäyräkoiran vaativiin katseisiin ja loukkaantuneeseen olemukseen, otti itseään niskasta kiinni ja tuli kirjoittamaan tänne blogin puolelle kuulumisia. Kevät on ollut äärettömän kiireinen ja raskas. Sairastelevan ja masistelevan mäyräkoiran lisäksi äidin arkea ovat täyttäneet työt (työt ja vielä kerran työt), kandi ja sata muuta palautettavaa koulujuttua ja vain älytön kiire.
Nyt, kun Doriskin on suvainnut lopettaa masistelun, blogikin päivittynee useammin :) Äidin viikon päästä alkava kesäloma tietää paitsi useammin päivitettyä blogia, myös muuttopuuhia: töiden perässä isoäidin ja isoisän luo muuttavat ensin äiti ja vähemmän innostunut mäyräkoira (jonka mielestä isovanhemmat ovat ihan pyllystä, koska jakavat huomiotaan myös Moskulle. Jokainen herkku ja kehu Moskulle on aina vähemmän mäyräkoiralle), hieman myöhemmin iskä. 


 Miten teidän kevät (mäyrä)koiruuksien kanssa on mennyt? Nirppanokkahienohelma Dodo on keksinyt itselleen uuden keväisen harrastuksen - muumiokakkojen syönnin! Iskä ja äiti eivät jostain syystä ole lämmenneet asialle... Muuten blogihiljaisuuden aikana neiti on muun muassa ihastuttanut ala-asteen tenavia viemällä koulun pihalta itseään kolme kertaa pidemmän ja painavamman oksan ja kantamalla sen kotipihalle asti (äidin toruista ja kielloista huolimatta tietenkin) ja varastamalla lapion hautausmaatyöntekijältä (voi kyllä!).



Viimeisinä esiintyvät Doriksen "vatsalihakset" ;) (vanha video, sama maha)