lauantai 17. joulukuuta 2011

Millainen on hyvä kasvattaja?

Äiti uskoo, että jokainen koiranomistaja tai koiraa hankkiva on kuullut tai lukenut pentutehtaista. Äiti uskoo ja toivoo, ettei kukaan tietoisesti halua tukea moista toimintaa ostamalla pentua tällaisesta paikasta. Äiti muistuttaakin, että koiraa ottaessa kannattaisi perehtyä rodun lisäksi tarkasti myös kasvattajaan ja kennelin toimintaan ylipäätään.


Mutta entä jos ei oikeasti ole varma? Entä jos kaikki päällisin puolin (emän kunto, tilat, siisteys ym.) näyttää hyvältä, mutta tuntuu, että jokin hommassa mättää? Mikä on epäilyttävää käytöstä tai toimintaa kasvattajalta? Kenelle voi/tulee ilmaista mahdollisista epähuomioista? Pitääkö olla mustaa valkoisella vai riittääkö pelkkä mutu-tuntuma jonkinlaisen ilmoituksen tekoon? Entä kuinka moni näitä ilmoituksia todellisuudessa lähtee tekemään ja mikä on ylempien tahojen asenne tällaisiin ilmoituksiin (ts. tekevätkö he mitään)? Onko olemassa listaa kasvattajista, jotka ovat saaneet varoituksia tai eläintenpitokieltoja?


Entä mitä nämä epähuomiot sitten voivat olla? Mistä voi valittaa? Kasvattaja ei ole tukena tai vastaa viesteihin/soittoihin lupauksistaan huolimatta? Sijoituskoirasta tehtävä sopimus tuntuu epäselvältä ja hankalalta toteuttaa käytännössä? Kasvattaja ei ole paikalla, kun pentu haetaan uuteen kotiin tai kun sitä käydään ensimmäisen kerran katsomassa ennen varauspäätöstä?  Kasvattaja myy sairaan tai viallisen koiran terveenä? Pennut ovat jotenkin eristyksissä, eivätkä siis kasva perheen keskellä? Pennun maksaminen ja maksuasiat yleensä tuntuvat jotenkin erikoisesti järjestetyiltä? Kasvattaja ei ota kasvatistaan minkäänlaista vastuuta ostotapahtuman jälkeen? Ostajasta tuntuu, että samaa narttua astutetaan usein? Voiko huonokuntoisesta asunnosta/yleisilmeestä valittaa? Tekevätkö myyjän ulkomaalaistausta tai ulkomailta tuodut koirat kasvattajasta jotenkin epäilyttävän? 


Äiti haluaakin nyt haastaa kaikki (mäyrä)koiraihmiset pohtimaan, millainen on hyvä kasvattaja. Onko lukijoilla kokemuksia erittäin hyvistä tai huonoista kasvattajista ja minkälaisia ne olivat? Risuja ja ruusuja kasvattajien toiminnasta? Ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä - sana on vapaa!


(HUOM! En kirjoita mistään tietystä kennelistä ja kysymykset ovat pelkkää ajatusvirran tuotosta. Tarkoituksena ei myöskään ole provosoida ketään haukkumaan tai nimittelemään ketään! Keskustelua yleisellä tasolla - asiallisesti!!)

9 kommenttia:

  1. Halusin kommentoida tuota "ulkomailta tuotu koira" -kohtaa: ainakin siskollani on ollut viime vuosina hoidossa uroksia/astutettavia narttuja Venäjältä, jossa hänellä on kasvattajaystävä. Syynä on kai se, että Suomessa piirit ovat niin pienet ja sukupuissa ihan liikaa sukulaisuuksia. Eli jos käsitin oikein kysymyksesi, niin se ei ole ainakaan aina merkki pentutehtailusta. Siitä, onko se huomionarvoinen asia, en sitten osaakaan sanoa mitään.

    Pakko myös kehua fiksua kirjoitusta, sillä jos itse etsisin kotiin koiranpentua (mitä tuskin koskaan tapahtuu), niin todennäköisesti unohtaisin kokonaan ajatella tätä asiaa...

    VastaaPoista
  2. Mirene: Voi ei, en tarkoittanut noilla pohdintakysymyksillä sitä, että ne viittaisivat pentutehtailuun, vaan lähinnä siihen, että onko joku noista pohdinnoista 'epäilyttävää toimintaa'. Siis muuten kuin pentutehtailumuodossa - kasvatustoiminnassa kun on valitettavasti paljon muitakin epäkohtia.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Itsekin ajattelin ylipäätään epäkohtia ja sitä, että tajuaisi kiinnittää sellaiseen huomiota, mutta päätin käyttää samaa sanaa kuin tekstin alussa ja siskostani puhuessa vielä muistin, miten hän joskus asiasta paasasi :)

    VastaaPoista
  4. Nostit tärkeän asian esiin. Olen miettinyt, että miksi kukaan ostaisi koiraa pentutehtaasta, mutta ehkä sitä ei tosiaan oikeasti aina huomaa, että päällisin puolin kaikki on kunnossa ja siinä pienessä hetkessä, jonka aikana kasvattajaan on yhteydessä, ei kaikkea vain voi huomata.

    Ihan hirveästi ei itsellä ole kokemusta, mutta mielestäni hyvä kasvattaja on sellainen, jota pennun elämä kiinnostaa myös luovutuksen jälkeen. Minusta on tärkeää, ettei kasvattaja "hylkää" pentua heti kun saa sen käsistään. On tavallaan itsestäkin kiva tuntea, että on eräänlainen "turvaverkko", jos joskus tulee jotain kysyttävää :)
    Seuraan kiinnostuksella tästä aiheesta syntyvää keskustelua :)

    VastaaPoista
  5. Sunan: Kiitos! Ja tiivistit hienosti omat ajatukseni. Kaikkea ei vaan voi huomata, koska kasvattajan luona vietetty aika on usein kovin lyhyt. Ja jos emo ja pennut näyttävät hyvinvoivilta, niin yleensä ajatus on, että paikassa on muutenkin kaikki hyvin!

    Samoilla linjoilla mennään myös tuon hyvän kasvattajan suhteen! Itsekin pidän tärkeänä sitä, että voin luottaa kasvattajan tukeen ja neuvoihin pennunoston jälkeenkin. Tärkeä seikka on mielestäni myös se, että niistä ikävimmistäkin asioista voisi puhua (jos koira esim. sairastuu tai sillä epäillään jotain synnynnäistä juttua, josta kasvattajan olisi ehkä pitänyt tietää) järkevästi.

    Toivotaan, että koiraihmiset löytäisivät tekstin ja tämä aihe nyt herättäisi täällä keskustelua!:)

    VastaaPoista
  6. Meidän koirat kun on eri kasvattajalta, niin olen ainakin itse huomannut sen, että se joka oli vähän tyly ja tympeä puhelimessa pennusta ekaa kertaa soitettaessa, onkin osoittaunut loppujen lopuksi todella mukavaksi välittäväksi ihmiseksi jonka kanssa on oltu yhteydessä vuosittain.. ja kun taas tämä toinen joka osasi hyvin mukava yms olla puhelimessa, osoittautuukin tympeäksi yms jota ei ilmeisesti juurikaan koiran todellinen hyvinvointi kiinnosta. tai ainakin oma etu menee etusijalle. eli ensivaikutelma voi hyvinkin pettää.

    VastaaPoista
  7. Itse ajattelen siskoni kautta hyvän kasvattajan olevan juuri sellainen, joka välittää maailmalle lähteneistä pennuista vielä myymisen jälkeenkin ja on tavoitettavissa, jos ostaja kaipaa apua. Hänellä pennut kuuluvat myös osaksi perheen elämää, tai oikeastaan pennut hallitsevat perheen elämää, kun niitä syntyy... Itsekin tahtoisin (jos koiran hankkisin, haaveilen siitä kissasta näin alkuun) koiran joltakulta sellaiselta. Siskoni on kasvattajapiireissä arvostettu myös siksi, ettei hän halua tehdä vain rahaa, vaan on hyvin tarkka koiriensa sukupuusta - hänen koiransa sairastelevatkin keskimääräistä vähemmän ja elävät vähintääkin pidempää kuin muut rodun edustajat. Sekin on ihailtavaa, kun puhutaan rodusta, jolla on valtavasti perinnöllisiä sairauksia.

    VastaaPoista
  8. Jalostaminen perustuu siihen, että seuraava sukupolvi on parempi kuin edellinen. Hyvä ja asiansa osaava kasvattaja ymmärtää mitä parempien sukupolvien eteen on tehtävä: huolehdittava, että kasvatit menevät oikeisiin perheisiin ja että myös jatkossa pidetään avoimet välit kasvattien omistajiin, joita kannusteaan touhuamaan koiriensa kanssa ja selvittämään mikä se koiran potentiaali oikeasti on. Kasvattien omistajathan ovat avainasemassa kun mietitään tulevia jalostuskoiria. Kasvattaja saa tärkeää informaatiota yhdistelmän onnistumisesta vain seuraamalla kasvattiensa elämää (sis. luonneominaisuudet, sairastelut ym. hyvät kuin huonotkin asiat). Myös kasvattajan avoimuus ja rehellisyys kasvatinomistajia kohtaan on erityisen tärkeää. Esimerkiksi jos pentueen emällä tai isällä puhkeaa joku perinnöllinen sairaus, pitäisi kasvattajan infota parhaansa mukaan kasvatin omistajia tilanteesta.

    Hyvä kasvattaja välittää aidosti "tuottamistaan" kasvateista. Voin rehellisesti sanoa pettyneeni Maurin kasvattajan toimintaan (tarkemmin en nyt tässä ala erittelemään, mutta rivien välistä voi lukea), mutta onneksi Roopella on itseasiassa kolme aivan mahtavaa kasvattajaa (ns. virallinen kasvattaja, sekä emän ja isän omistajat), joihin olen oikeastaan jatkuvasti jollain muotoa yhteyksissä. He ovat aidosti kiinnostuneita Roopen kuulumisista, vaikka se ei puuttuvan pallinsa vuoksi olekaan jalostuskelpoinen. Hyvä kasvattaja ei siis myöskään ajattele omaa etuaan, vaan ottaa opiksi ja pyrkii välttämään huonoja yhdistelmiä jatkossa, eikä vaan teetä pentuja asenteella "nämä nyt ovat vain kotikoiria, ei niillä terveystarkastuksilla, luonteella tai papereilla mitään väliä ole...". Kyllä niillä on, ihan kotikoirillakin.

    Jatkossa ainakin itse tulen kiinnittämään huomattavasti enemmän huomiota myös siihen minkälaisia pentueita kasvattaja on aiemmin teettänyt. Jo pelkän KoiraNetin selaaminen antaa kylmää faktaa kasvattajan onnistumisista/epäonnistumisista. Sen olen oppinut, että ne kauniit kotisivujen liirum laarumit rakkaudesta koiriin on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos jalostusvalinnat tehdään sillä perusteella, että pennut on niin ihQja ja niistä saa kivat rahat taskuun, kun vanhemmatkin löytyy sopivasti saman katon alta (tuloksista viis, kunhan kriteerit pentueen rekisteröintiin täyttyy). Pelkkä määrän lisääminen ei ole jalostamista, se on (HUOM! IMHO) sitä tehtailua. ;)

    VastaaPoista
  9. Veera: Niin totta, valitettavasti :/

    Mauri ja Roope: Hieno kommentti, kiitos siitä! Komppaan täysin!

    VastaaPoista