Käpäliä ja kavioita

Iltalenkki suuntautuikin tällä kertaa laitumelle, jonne kaviokkaat Suuri Valkoinen ja Pieni Punainen ratsastettiin tänään. Dodo toimitti innokkaana sekä paimen- että vahtikoiran hommia, mutta kun Pieni Punainen tuli liian lähelle, alkoivat mäyräkoiran jalat hieman tutista.. Alkujärkytyksestä toivuttuaan urhea mäyräkoira yritti kuitenkin haastaa Punaista leikkiin, hieman huonolla menestyksellä..

Hevoskoiran homma oli sen verran uuvuttavaa, että kotimatkalle (150m?) tarvittiin kantoapua..

Lopuksi kiitollisen (ja hevosilta pelastetun) mäyräneidin pusu kantojuhdalle <3

Doris kakkonen

Äitin mielestä kummitätin lähettämä tekstari on paitsi maailman söpöin myös erittäin kuvaava, jos mietitään erästä pientä mustaa tappijalkaa.. : 

"Näin äsken Doris kakkosen! Sellane mies talutti mäyräkoiraansa kaukana mun edellä, mut annas olla kun mäyris heittäyty maahan makaamaan, koska halusi nähdä kuka takana tulee :D Sit se mies kaappas sen vaan kainaloonsa ja jatkoi matkaa"

Aurinkolaikkurakkautta

Doris ei ihan aina pääse ulos silloin kun sattuu haluamaan (lue: aurinkoisina päivinä se ei muuta tekisikään kuin ulkoilisi). Jos Doris ei siis pääse auringon luo, on auringon luonnollisesti tultava Doriksen luo. Alhaalla muutama isoäidin loisto-otos pienestä auringonpalvojasta ;)

Leikattu Doris

Heti alkuun sanottakoon, että äiti vasta leikittelee otsikon ajatuksella. Tai uhkailee sillä mäyräkoiraneitiä, jos tämä heittäytyy hankalaksi. 

Iskä ja äiti ovat tosiaan miettineet Doriksen leikkauttamista. Takana on vasta kahdet juoksut ja molemmilla kerroilla perään myös valeraskaudet. Ensin aina kärsitään juoksut ja jälkijuoksut, sitten vielä kärvistellään valeraskauden kourissa. Viimeksi juoksut alkoivat helmikuussa ja täysin normaaliksi (ärsyttäväksi ja hankalaksi itsekseen) valeraskauden jälkeen Doris palautui vasta kesäkuun puolella. Koiran kiusaamista, varsinkin kun äiti on jo lähes kokonaan hylännyt pentuhaaveet (kiitos vaan medialle, joka kirjoittaa joka päivä koirista/muista eläimistä, jotka ovat joutuneet ties minkälaisiin käsiin :< ). Iskä on ehdottomasti leikkauksen puolella, sillä silloin katoaa se pieni mahdollisuus siitä, että äiti kuitenkin päättäisi pennuttaa Dodon ja tästä luonnollisena seurauksena sitten pitää koko katraan itsellään ;) Äiti ei ymmärrä iskän logiikkaa, jonka mukaan yksi mäyräkoira ei ole sama kuin kymmenen mäyräkoiraa. Miten niin muka ei ole? 

Eniten äitiä kuitenkin jänskättää se, mitä leikkaus tekee Dodolle. Muuttuuko draamaileva kuningatar tylsäksi (ja ehkä jopa helpoksi) ja tasapaksuksi myös luonteeltaan? Katoaako kaikki söpö leikkimielisyys ja pentumaisuus leikkauksen mukana? Muuttuuko koiran luonne leikkauksen myötä?

Kaksinkertainen eläinlääkärireissu!

Doris ei erityisemmin pidä eläinlääkäreistä. Siellä rupeaa aina ahdistamaan ja kuumakin on. Mosku taas on niinkin innokas eläinlääkärivierailija, että matot ovat hetkessä rutussa nurkassa kun nuorimies saapuu kieli poskella läähättäen sisälle. 

Isoisällä oli äidille (,joka ei myöskään varsinaisesti ole suuri eläinlääkärifani) erittäin mieluinen yllätys. Äiti saisi kunnian viedä Hra Pönttöpään (tuttavallisemmin Moskun) naapuriin eläinlääkäriin. Vedonestovaljaat kun olivat hiertäneet herran kainalot aika pahan näköisiksi.. Äiti ei tässä vaiheessa varsinaisesti hyppinyt riemusta ja hymy hyytyi viimeistään silloin, kun isoäiti ilmoitti Dodon raapivan ihmeellisen paljon korviaan. Siispä tänä aamuna eläinlääkäriin raahautuivat kiukutteleva draamakuningatar (, joka tiesi tasan tarkkaan minne oltiin menossa), kuolaava ja yli-innokas pösilö sekä tuskasta ja kuumuudesta hikoileva äiti sekä kummitäti, jonka äiti oli pakottanut/kiristänyt/uhkaillut mukaan. Aikamoinen sirkus siis.

Sitten tuomioon: Dodolla epäiltiin korvapunkkia (itse punkkia ei löytynyt, mutta oireet viittasivat vahvasti siihen), jonka seurauksena molemmat nelijalkaiset saivat korvapunkkilääkkeen ja Dodo vielä lisäksi kahdeksi viikoksi korvatippoja. Momo taas sai korvapunkkilääkkeen lisäksi kesäiset kaljut kainalot sekä määräyksen puhdistaa kainalot pari kertaa päivässä.

Tällä hetkellä Mosku törmäilee pökkyrässä ympäri asuntoa ja Dodo ottaa tilanteesta kaiken irti: kerrankin se on nopeampi kaikessa (niin herkkujen/pehmolelujen ryöstössä kuin takaa-ajoleikeissäkin)! 

Kaverikuvia ja kuulumisia

Hieman päivitetympiä kuvia kauhukaksikosta! Kuvissa vilahteleva sininen köydenpätkä on paniikkinaru, ihan vain äitiä varten. Äiti kun ei vieläkään luota Doriksen kuuloaistiin kun on kyse luoksetulosta. Äidin mielessä on liian kirkkaana eräs metsäreissu, jolloin saalistajamäyris päätti lähteä ratsukon perään...

(Isoisän pyynnöstä kuvien joukossa myös niitä hieman edustavampia otoksia ;))

Ja loppukevennyksenä (miten koira voi näyttää noin.. oudolta?):