lauantai 5. tammikuuta 2013

Kauhun hetkiä

Joululomalla Torso aiheutti ylimääräistä hätää, paniikkia ja itkua lähes tukehduttamalla itsensä keppiin. Kyllä. Tavalliseen keppiin (risu se kai oikeasti oli, mutta Dorikselle on tärkeää, että aina tätä tapausta kerrottaessa painotetaan sanoja suuri ja keppi), siis suureen keppiin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Aikaisemmin kurkkuun on jäänyt muun muassa purutikkuja ja ruusupensaan piikikkäin oksa koirapuistosta (äiti jaksaa ihmetellä, miten kyseinen puska yhä on voimissaan kaikesta tästä Doorin suorittamasta karsintatyöstä huolimatta..), jota äiti sitten yhdessä puistosedän kanssa repi purevan ja ärisevän mäyräkoiran kurkusta irti. 

Itse asiassa edellä mainitut esineet eivät ole jääneet kurkkuun. Ne tuntuvat juuttuvan ikään kuin Doriksen hampaiden taakse(?) (jos joku lukijoista on hevosihmisiä, niin tätä "juuttumakohtaa" voisi verrata lähinnä hevosten hammaslomaan? Jonkinlainen kolo/kuoppa nimittäin Dorrenkin suussa ilmeisesti on?), välillä pahemmin ja välillä vähän väljemmin. Yleensä riittää, että äiti hieman pyörittelee/hankaa poskia ulkopuolelta niin, että tikku muljahtaa takaisin pureskeltavaksi, mutta joskus taas käy niin, että tikku tms. ei lähdekään pois ja koira menee paniikkiin. Äiti ei ole koskaan törmännyt vastaavaan. 




Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Mistä johtuu? Voiko asialle tehdä jotain?





18 kommenttia:

  1. Meille on pari kertaa käyny samoin, jos jotain sormen paksuisia keppejä on koiran suuhun eksyny ja ovat sopivasti sattuneet katkeamaan. Eipä sitä oikein voi välttää, huonoa tuuriahan ku se lähinnä on, joten ei meillä sen takia keppien nakertelua kielletäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, että huonoa tuuria.. Silti (tietenkin) vähän panikoin.. :P Mutta enpä mäkään ole lähtenyt (nami)tikkuja tai keppejä kieltämään.

      Poista
  2. Meillä Brecillä jää tosi usein jotain keppejä tonne kitalakeen ja jonnekin, Milolla onneks harvemmin.. Onneks toi mies on ollut melkein joka kerta mukana koska mä en meinaa saada niitä pois. Sitten meillä niitä keppejä kalvetaan ja syyään niin että sitten aamuyöstä niitä oksennellaan. Välillä suoraan sanoen veetuttaa toi noiden keppihimo. Aina pitää olla joku halko suussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Haha! Meillä kanssa vuoron perään kaivellan Dodon kidasta milloin mitäkin.. Nameja, keppejä, tikkuja..! Meillä noi halot on hyviä lenkeillä, kun ne saa Dodoon mukavasti liikettä!:)

      Poista
  3. Elmerillä on jäänyt joistaki luista pienempiä palasia sinne jonneki taakse kiinni. Siis oikeista luista. Sitten on vaan pitäny ronkkia kappaleet irti. Mikälie kolonen siellä sitten on...

    VastaaPoista
  4. Nellille on kerran jäänyt tikku poikittain suuhun. Meinasi iskeä paniikki mutta jotenkin sen sain suusta pois. Yhtä juttua tässä jutussa ihmettelin: yhdistelmä koirapuisto ja ruusupensas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Samaista yhdistelmää on täälläkin ihmetelty! Ei ehkä ihan loppuun asti mietitty tuota hommaa..

      Poista
  5. Meillä ei varsinaisesti ihan noin vakavasti ole juuttunut tavaraa "kurkkuun". Kuitenkin Pinjalla tuntuu usein jäävän löllöjä luunpaloja, johonkin siihen takahampaiden taakse, ikenten koloon. Koira kulkee sitten huvittavana ympäri taloa yrittäen hangata poskea huonekaluihin saadakseen ruoan irti, kun ei siihen kielellä yllä. Tähän sitten riittää ihan emännän sormela kaivelu, ei onneki sen kummempaa. Stella taas saattaa onnistua jättämään jotain "murusia" kurkkuunsa ja kakoo niitä sitten jonkin aikaa. Tuo teidän ongelma kuulostaa kyllä siltä, että itsekin siinä säikähtäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan sama homma! Dodo kans hankaa poskeaan joka paikkaan ja jos oikein pahaksi menee (eli kukaan ei tajua auttaa), niin sitten alkaa tunkea omaa tassuaan sinne suuhun :/ En kyllä uskalla enää jättää tuolle mitään nameja ilman valvontaa..

      Poista
  6. Tuisu: Joo, mä tiän ton tunteen. Mä oon samanlainen makustelija ja pupertelija. Tykään pureskella ruusupuskaa kuten sä. Mut olis kyl hurjaa, jos tolleen kepit jää suuhun. Hui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doris: Ruusupuskat on parhaita! Ne piikit ehkä pikkusen ärsyttää, mutta mäpäs revin niitä oksia sitten vieläkin innokkaammin!

      Poista
  7. Kiitos tuhannesti. Tänään tuli lahjakortti :)

    Meillä jäi taas tänään pahasti keppi Brecin ihan tonne taakse hampaisiin kiinni. Koira meni paniikkiin, onneks taas oli Jouni mukana että se sai sen pois kun mun piti pidellä koiraa paikoillaan. Jos olisin yksin ollu ni en tie olisinko saanu sitä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että lahjakortti löysi perille! Mitäs meinaat shoppailla? ;)

      No huh, onneks teitä oli kaks! Noi tilanteet on kyllä niin inhottavia :/

      Poista
    2. Käytiin yks päivä shoppailemassa lahjakortilla, luita tuli kymmenisen kappaletta, oli hyvässä tarjouksessa kun aukes uus liike tohon lähelle, sitten vähän lihapötköjä pakkaseen herkutteluhetkiin ja molemmille mäykyille lelut joita onkin riepoteltu meneen, ainakin oli kovin mieluisat :)

      Poista
    3. Jes, hyvä että lahjakortille oli käyttöä! Ja vissiin koiruudetkin tykkäs ;)

      Poista
  8. Moi!
    Meillä kävi usein vanhan koiran kanssa noin. Yleensä ruusupuskasta sai sopivan mittasen kepukan ja sai sen jumittumaan kitaan hampaiden taakse. Ei onneks paniikkiia iskeny päälle ja yleensä jouduttiin avamaan kita ja pihdeillä katkasemaan tikku. Aika mielellään se suuta piti auki, kun ties apua saavansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on (ollut) fiksu koira!;) Meillä neidille taas iskee paniikki ja sitten se juurikin puree, eikä tajua, että yritetään vaan auttaa..

      Poista