Hiljaiseen huhtikuuhun on ollut omat syynsä. Painavimpina varmaankin jatkuva kiire ja Doriksen juoksut (sekä niistä johtuva passiivisuus, draamailu ja muuten vaan hankala käytös, jota äiti ei ole halunnut kameran kanssa ikuistaa..). Juoksut nyt on kuitenkin onneksi taas ohi ja äidin tekisi mieli järjestää kekkerit niiden kunniaksi!
Suurin syy blogin hiljaiselolle on kuitenkin se, että eräänä iltana koirapuistoillessaan kolmen muun mäyräkoiran kanssa, karu totuus iski vasten äidin kasvoja. Doris on oikeasti pulska. Ei, se kuulostaa liian hempeältä ja kepeältä. Pullea? Parempi. Läski! Se Doris on, hyllyvä lyllyvä läskimursu! Toisiin mäyrälapsiin verrattuna mamman mussukka näytti lähinnä rahtialukselta tai rantautuneelta sinivalaalta. Ja äidistä tuntui kurjalta. Ensinnäkin siksi, että kaikki MÄYRÄkoirien omistajat olivat vankasti sitä mieltä, että Doris on uros (eli siis se surullisen kuuluisa Boris). Toiseksi äitiä alkoi kalvaa ajatus siitä, että syy Doriksen laiskuudelle ja hitaudelle on yksinkertaisesti siinä, ettei se jaksa painonsa ja vatsamakkaroidensa takia liikkua.
Miten kuntokuuri on sitten edennyt? Ei kovin hyvin. Nyt kun Doris on taas päässyt koirapuistoilun (ja auringossa makoilun) makuun, se ei muuta tekisikään. Kuntokuurista ovat hyötyneet lähinnä äidin käsilihakset, kun on saanut kiskoa kyljellään makaavaa koiraa hiekkateitä pitkin. Tätä menoa mursu on siis kohta myös kyljistään kalju.
Kellään vinkkejä mäyräkoiran laihduttamiseen? Tärinävyö? Rasvanpolttopillerit? ;) Viimeksi tänään äiti meinasi parahtaa itkuun: yksikään koira ei juokse munkin perässä sellaista vauhtia kuin Doris. Kenenkään muun koiran nenä ei oikeasti voi löytää niin nopeasti tyhjää limsapulloa. Eikä yhdenkään koiran kieli taatusti livo viimeisiä limutippoja pullosta yhtä nopeasti kuin mursutyttö Doriksen (ensin neiti on siis silpunnut pullonkorkin tuhannenpalasiksi pitkin kämppää..). Dodo oikeasti tekee mitä vain ruuan ja herkkujen eteen!
Ellei äiti nyt opi photoshoppaamaan mursusta mäyräkoiraa, saattaa blogin kuvamäärä pienentyä entisestään. Katsellaan uudestaan sitten parin(kymmenen) vuoden päästä! Rantakuntoon 2025 vai miten se meni ;)
Voi mursua! :) Iinekselläkin paino on heitellyt pitkin kevättä. Nyt tuntuu pienen rasvakerroksen tilalle tulleen lihasta. Iineksellä toimii kepit, pallot, jänikset ja nykyään piisamit. Oi sitä riemua, kun niitten perässä saa juosta!
VastaaPoistaJos Doris ei välitä palloista tai kepeistä, kävisikö vinkuva pallo tai vinkulelu? Ehkä sen voisi jotenkin huijata, tai siis innostaa, jahtaamaan leluja? Sitten niillä sen voisi innostaa juoksemaan ja kävelemään reippaammin.
Joskus on kyllä vaan niitäkin päiviä, ettei Pötkylää kiinnosta lenkkeily.
Oikeastaan ainoa paikka, jossa voitaisiin kunnolla käyttää vinkuvia leluja (tai leluja ylipäätään) on koirapuisto. Ja siellä harvoin ollaan keskenämme, joten leluja ei oikein voi heitellä :/
PoistaTäytyy ehkä koittaa ottaa ihan tavallisille lenkeillekin mukaan keppejä ja leluja.. Jospa se siitä innostuisi (toivossa on hyvä elää..) :D
Tiedätkö...meillä kävi viime kesänä Raisan kanssa niin,että juoksujen aikana ykskaks oli paino kivunnu niin,että näyttelyssä arvostelussa tuomari käski kahteen kertaan koiran laihdutuskuurille. Olin huomannut edellisenä päivänä,että koira näyttää tankilta ja puntari näytti painoa tuleen kilon verran lisää. Se määrä näin pienessä on paljon. Kyllä hävetti....miten ihmeessä tästä pikku neitistä oli tullu läski.
VastaaPoistaPohdittua ja mietittyä niin ei ruokaa niin suuria määriä ole mennyt vaan osaksi voinemme syyttää hormoonitoimintaa, joka Raisalla jostakin syystä laiskistuu, kun tippapäivät menny ohi. Nytkin, kun tippapäivistä on kolme viikkoa alakaa Raisa varastoimaan energiaa. Ei ole kaunista kateltavaa.
Meillä ei auttanu muu, kun tiputtaa ruokamäärä minimiin. Koira noin muuten liikkui yhtä aktiivisesti. Meillä, kun ei ole tuota laiskuutta havaittu ollenkaan.
Toivottavasti Doris pääsee taas pian mäyräkoiran mittoihin!
Luulen myös, että tää äkillinen painon räjähtäminen käsiin johtuu siitä, että juoksut on lopuillaan/ohi.. Mutta silti, on tossa meidän neidissä jonkin verran ylimääräistä, joten ei se laihdutuskuuri ihan huono juttu ole.
PoistaMeillä on ongelmana juuri tuo, että Dodo ei innostu lenkkeilystä (saa oikeasti raahata perässä kilometrikaupalla), ja koirapuistossakin se on jotenkin laiskistunut ja muuttunut flegmaattiseksi.. :/
Meidän Manu on energiaa säästävää -mallia. Ainoa keino, miten olen sen painon potuoamaan on ollut yksinkertaisesti ruuan vähentäminen. Annoskoko alkoi olla säälittävän pieni, niin vaihdoin Light -ruualle. Annos on isompi, mutta ruoka huomattavasti kevyempää. Herkut pois, tai jos niitö antaa niin vähentää se ruuan annoskokoa.
VastaaPoistaManulla on takajalassa patella luksaatio, jonka takia Manu ei jaksa pitkiä/raskaita lenkkejä. Meillä painon pudottamisessa auttoi yksinkertaisesti uinti. Siitä Manu tykkää, eikä de rasita niveliä niin paljon. Oletteko kokeilleet uintia? Suosittelen siirtymään kevyempään (=vähärasvaiseen ruokaan).
Juoksuista puheenollen, ainakin meidän Aura (juuri menossa 2. Juoksut) kerää ilmeisesti nestettä (?) Aivan kuten ihmisetkin kuukautisten aikaan (itse ainakin kerään :D) ja näyttää - tälläkin hetkellä - pullealta. Ja aura on muuten oikein sutjakassa kunnossa, tuppaan olemaan varsin tarkka nykyään koiran sopusuhtaisuudesta... ;) juoksujen jälkeen turvotus laskee taas (pienennän juoksujen aikaan ruokamäärää hieman muutenkin! Aika laiska tapaus tiputuspäivien aikaan). Voisiko doriksella olla nyt turvotusta? Sun pitöis ottaa kuva koirasta ja laittaa tänne. Erottuuko lantio hyvin vai onko tasapaksu rkntakehän jatko? Tuntuuko kylkiluut kevyesti kokeiltuna?
Laihdutus on koiralla hidasta, voi olla että jo kevyemmän ruuan vaihto auttaa paljon! Tsemppiä, kyllä se onnistuu - Manu on nykyään mallin mitoissan ;)
Mä oon myös miettinyt tuota light-ruokaa. Onko teillä joku tietty merkki, mitä suositte? :) Meillä Dodo saa kans jonkun verran herkkuja/muuta pureskeltavaa ruokintojen välissä, joten pitänee olla tarkempi murojen kanssa.
PoistaTänne lähelle Lietoon on avattu vissiin uusi koirien uimahalli! Ehkä pitäisi siellä käydä kokeilemassa, josko tää meidän pullerokin innostuisi ;)
Kun tuossa yhtenä aamuna laitoin Nellille aamuruokaa astiaan niin katsoin että onpa pieni määrä ruokaa. Meinasin laittaa lisää mutta stoppasin. Jos koira nukkuu koko päivän niin ehkä sen aamuannoksen voisi pitää pienenä. Minun tapauksessani syyllinen olisin minä. Oikeasti.
VastaaPoistaTosin niin kuin naisihmisillä ehkä myös nartuilla hormoonitoiminta vaikuttaa.... ?
Mäkin luulen, että tän "kuntoprojektin" myötä Dodon annos muuttuu myös säälittävän pieneksi :D
PoistaMä olin aiemmin kans hiukan pulska, mut sit mun ruokavalioo muutettiin. Saan oikeestaan yhtä paljon ruokaa kuin ennemminkin, mutta mun nappulat vaihdettiin sellasiin, joissa ei oo lainkaan vehnää. Ja sitten mä saan ylipäätään vähemmän nappuloita ja enemmän lihaa/kalaa/kasviksia. Melkein niinko ittellään mun paino putos ja nyt oon saanu kehuja lääkäriltäki, että oon ihan ihannepainossa. Ehkä teki voisitte kokeilla vaikka sitä vehnän vähentämistä. Tsemppiä kuntoiluun, kyllä sääkin Dooris pystyt siihen, ko määki onnistuin!
VastaaPoistaT. Nakki
Mutta Nakki, mähän syön aina vehnätöntä pöperöä! Ja nyt oon saanut kasviksiakin tavallista enemmän. Hihi, mä oon kaukana ihannepainosta! Musta on kiva olla pikkusen pläski, mut iskä ja äiskä ei oikein tykkää:(
Poista<3: Doris