Äiti ja Doris ovat olleet tasan yhdellä koirakurssilla. Tämä kyseinen kurssi jätti koko kolmikkoon (myös kuskina ja kuunteluoppilaana toimivaan iskään), jos ei nyt suoranaisia traumoja, niin ainakin pahan maun suuhun.
Kyseessä oli melko tyyris kolmen kerran kurssi, jonka aiheena oli luoksetulo. Treenaus tapahtui vilkkaasti liikennöidyn ohitustien varressa, tiepätkällä ja koirilla sai olla maksimissaan 1,20 metrin hihna. Jep. Siinä sitten harjoiteltiin "luoksetuloa".
Yksi kerta oli aina tunnin mittainen. 45 minuuttia ryhmä seisoi ringissä opettajan ympärillä ja kuunteli opettajan tarinointia milloin mistäkin, enemmän ja vähemmän aiheen vierestä. Mukavaa oli, koirilla ja omistajilla, seistä siellä vesisateessa.
Ai niin, pisteenä i:n päälle tämä kolmen kerran kurssi (, jonka siis piti kestää kolme viikkoa) kesti kaikkiaan kuusi viikkoa! Ai miksikö? No siksi, että opettaja päätti aina puoli tuntia ennen kurssin alkua perua tunnin tyylikkäästi tekstarilla. Ja syitähän löytyi aina eläinlääkärireissusta alkavaan flunssaan.
Rahojaan kurssista ei saanut takaisin, eikä korvaustuntejakaan ollut tarjolla - toisin kuin alkuun oli mainostettu. Äiti ja Doris eivät päässeet viimeiselle kerralle mukaan, ja ensimmäisen kerran peruutuspaikkaa tarjottiin lähes vuosi kurssin päättymisen jälkeen. Siinä vaiheessa ei enää oikein napannut.
Tällä hetkellä kyseinen henkilö kuulemma pitää erikoiskurssia ohitusongelmien kanssa painiville koirakoille. Ja mitä kurssilaiset ovatkaan saaneet ohjeiksi?! Pitää kuulemma välttää koirakontakteja viimeiseen asti ja koirapuistoilu ym. koirien sosiaalinen toiminta on täysin pannassa. Tässä kohtaa äiti ei voi kuin pyöritellä surullisena päätään. Ei näin.
Ja tuleeko Doris nyt sitten irti ollessaan luotettavasti luokse? Ei. Jostain kumman syystä. 1,20 metrin hihnassa se kuitenkin onnistuu.
Millaisia kokemuksia teillä on koirakursseista? Löytyykö muita yhtä "laadukkaita"? Entä mitä mieltä olette, olisiko tuollaisista höpöhöpökursseista oikeus vaatia rahoja takaisin, kun kurssi ei kerran ole sitä mitä lupaa?
No Mikkelissä ainakin Mustin ja Mirrin kautta ollut pentukurssi oli tosi hyvä. En muista kuka oli kouluttaja, kurssi kesti 6 krt ja kouluttaja näytti välillä esimerkkinä omia koiriaan ja ei voi muuta kuin ihailla. Töitä tehtii ihan koko ajan oman koiran kanssa ja lopuksi leikittiin. Meillä vaan tähän asti niin "pösilö" koira et tulee luokse ilman namejaki (ainakin toistaiseksi) ja marja ja sieniretkilläkin irti. Riitu on 4 vuotias mäykkyneiti
VastaaPoistaEn tiennytkään, että Mustin ja Mirrin kautta järjestetään kursseja? Täytyy heti ottaa selvää! :)
PoistaMe käytiin pentukurssi Ronjan kanssa taannoin Vantaalla. Oli talvi. Mäyräkoira, joka ei ota katsekontaktia saatika makaa pihalla...
VastaaPoistaKotona saatiin harjotukset tehtyä, teki kaiken mitä pyysin (paitsi ulkona se maahan meno), mutta ei katsekontaktia minkäänlaista. Ois toki voinu jättää pentukurssin ULKONA käymättä...
Meillä vähän samanlaiset tuntemukset ja kokemukset - valitettavasti.
PoistaKaikki kurssit ollu ihan ok, mut eräässä kurssissa en saanut neuvoja haukkumisen (turhanpäiväisen) kitkemiseen vaikka sitä pyysin kurssin alussa. Käskettiin vaan koira pitämään turpasa ummessa, ku ei kuule mitä puhutaan. Just joo. Ja sitte se kysymys mitä esitin moneen kertaan: miten mä sen teen, kun kielto ei tehoo eikä se katsekontakti ole sellanen, ku palveluskoirilla? Tää on mettäkoira ei sitä kuule kiinnosta, ku tekeminen. ja se ratkaisu...sain sen eri paikasta yli vuoden tuon jälkee ja hyvin eri metodeilla. ja Raisa ei tykkää sakemanneista...Neitillä, kun ei ole muutenkaan tuota huumorin tajua leikkiä muuten vaan.
VastaaPoistaHuhhei, sielläkin ollut aikamoinen kouluttaja! :o
PoistaHyvä kuitenkin, että olette nyt löytäneet ratkaisun ongelmiinne :)