Visusti sisätiloissa

Ulkona on ihan liikaa pakkasta mäyräneidin mieleen. Paras tapa välttyä jäätymiseltä on tietenkin loikata sohvalle ja kaivautua viltin lämpöön. Siinä eivät äidin kiukkuiset katseet auta.

Vuosi 2013

tammikuussa...

♥ julkistettiin arvonnan voittajat ♥ neiti Mäyrä meinasi tukehtua keppiin (voi kyllä..) ♥ toteutettiin toivepostaus Dorren päivästä ♥ puistoiltiin (tietty!) ja pohdiskeltiin koirapuistokäyttäytymistä ♥ kerrottiin Doriksen omituisesta löydöstä puskasta..

helmikuussa...

♥ vietettiin erään draamakuningattaren synttäreitä ♥ oli aikamoista hiljaiseloa ♥ blogiin tuli haaste, joka tietenkin vastaanotettiin! ♥ jahdattiin mustaa kumiluotia pitkin koirapuistoa (kuten joka ikinen kuukausi)

maaliskuussa...

♥ aloitettiin kurikuuri (, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen!) ♥ kummitäti, Riikka ja Pihvi kävivät vierailulla (triplailoa!) ♥ tuskailtiin, miten vaikeaa jäljestyksen aloittaminen voikaan olla ♥ tehtiin reissu isoisovanhempien luo ja kirjoitettiin lyhyt matkakertomus ♥ listailtiin Tobiaksen lempinimiä ♥ kuvattiin Pyllerön pyörähdys -kuvasarja ♥ päiväkodin lapset luulivat Dorista sipuliksi..

huhtikuussa...

♥ Doris meinasi hukkua lumihankeen metsälenkillä ♥ Neiti Napanuora astui taas kuvioihin ♥ kärsittiin juoksuista - ja vähäsen myös niistä kurakeleistä

toukokuussa...

♥ kummitäti kirjoitteli postauksen blogiin ♥ Saarikausi alkoi ♥ Doris ui ensimmäistä kertaa koskaan (eikä meinannut edes hukkua) ♥ vietettiin koiranhuoltopäivää

kesäkuussa...

♥ kaikki meni aika pahasti pieleen ♥ eksyttiin pentutehtailun hurjaan ja kurjaan maailmaan ♥ ravattiin TYKS:ssä ♥ oltiin onnellisia omista ja terveistä koiristamme ♥ julkaistiin Saariseikkailu-kuvia kolmen postauksen verran

heinäkuussa...

♥ yritettiin toipua kesäkuusta ♥ löydettiin vihdoinkin mäyräkoiran kestävä lelu ♥ Dorre sai saareilla ihan itsekseen koirakavereidensa kanssa (ilman tyhmiä ja tylsiä vanhempia) ♥ äiti innostui ja ilmoitti neidin näyttelyihin

elokuussa...

♥ uskaltauduttiin näyttelykehään ja kaikkien (paitsi Doriksen) yllätykseksi kaikki sujui hyvin! ♥ nautittiin sadepäivistä parhaan ystävän seurassa ♥päiviteltiin hoitokoiran hölmöilyjä 

syyskuussa...

♥ tehtiin viimeinen saarireissu ♥ otettiin höpsöjä "vauvakuvia" ♥ kameran takaa löytyi poikkeuksellisesti kummitäti ♥ hehkutettiin hurjaa painonpudotusta 

lokakuussa...

♥ oli se silmäoperaatio ♥ kuvattiin D ja iso rakkaus ♥ ... sekä D ja pienempi rakkaus ♥ esiteltiin uusi saariperheenjäsen ♥ ihailtiin ennen ja jälkeen -kuvia Totorosta 

marraskuussa...

♥ Dodo kiukkusi tavallista enemmän ♥ pelailtiin Ällitälliä ♥ .. ja muistettiin jopa videoida se! ♥ törmättiin lenkillä ihanaan vastaantulijaan

joulukuussa...

♥ fiilisteltiin lähestyvää joulua ja kaikkea muutakin ♥ selätettiin taas yhdet juoksut ♥ törmättiin kuusimetsän kummajaiseen ♥ saatiin supereita joululahjoja (kiitos vielä!) ♥ Doris asui astianpesukoneessa... ♥ panikoitiin uuden vuoden takia (äiti toki Dorrea enemmän)

IHANAA VUOTTA 2014 KAIKILLE!

Se aika vuodesta..

Taasko ne ampuu niitä raketteja?

Tehtävä: Yrittää saada mäyrälapsi feromonpöllyihin ennen ensimmäisenkään raketin räjähtämistä. Tähän mennessä tehtävän suorittaminen on onnistunut kohtuullisesti. Kolmannen päivän iltana Dorre alkaa selvästi olla hieman.. no.. pöllyssä. Tai oikeastaan sitä on vaikea sanoa. Neiti kun nukkuu muutenkin kaiken sen ajan, kun ei ole äidin kiskottavana pihalla tai syö jotain. 

Miten te muut valmistaudutte uuteen vuoteen koiran kanssa? Onko antaa jotain hyviä vinkkejä? Tulossa on ensimmäinen kaupungissa vietetty uusi vuosi, ja äiti on hieman paniikissa. Doriskin varmasti olisi, jos ymmärtäisi, mikä päivä lähestyy uhkaavasti...

(Rakettien ääni saa siis Doriksen rauhattomaksi. Se vaeltelee ees taas ympäri kämppää huolestuneesti ympärilleen vilkuillen. Välillä neiti vetäytyy esimerkiksi sängyn alle, muttei jää ikinä pitkäksi aikaa paikalleen. Näihin "oireisiin" kaipaisimme siis apua tällä kertaa! :D) 

Kuusimetsän kummajainen

Aatonaattona äiti päätti, että Doris on saatava kuusimetsälle mukaan. Kukaan muu ei ollut kovin innostunut ajatuksesta, ei edes neiti itse. Mielessä oli vieläkin vahvana toissavuotinen kuva, jossa isoisä, äiti ja kummitäti jahtasivat ketun perään lähtenyttä koiralasta. Siinä rytäkässä kärsivät hermojen lisäksi myös kaadettu kuusi, jota piti tietenkin koko pyydystysoperaation ajan kiskoa perässä..

Tänä vuonna kaksijalkaiset aikoivat kuitenkin olla mäyrää nokkelampia, ja päättivät pitää Doriksen turvallisesti flexin päässä. Äiti ja kummitäti olivat varmoja, että tällä kertaa kuusen etsiminen sujuu mutkattomasti. Mutta kuinkas kävikään!

Tänä vuonna Doris oli erittäin innostunut metsäläinen (liekö sitten johtunut lumettomuudesta). Heti autosta loikattuaan se kiskoi kuin heikkopäinen äidin roikkuessa flexin toisessa päässä. Ääneen pohdittiin, mahtaisiko hihna kestää moista repimistä...

Metsässä Doris sinkoili kumiluotina sinne tänne: risujen ali ja puunrunkojen ympäri, äiti perässä pujotellen. Sanomattakin on varmaan selvää, ettei äiti siinä vauhdissa kerennyt kuusia paljon katselemaan. Eikä kerennyt kummitätikään, kun sai koko ajan olla selvittämässä fleksiä milloin minkäkin risun ympäriltä.. 

Koko kaaoksen kruunasi hirviparka, joka sattui rymistelemään aivan kuusipartion edestä. Arvatkaa vaan, bongasiko neiti Hirvikoira sen! Tietenkin! Ja niin sitä mentiin! Nyt hihnan päässä roikkui isoisä ja äiti sekä kummitäti saattoivat vain jäädä ihmettelemään, miten kovaa mäyräkoira pienillä kintuillaan oikein pääsee. Oksat katkeilivat ja pehkot rymisivät parivaljakon laukatessa pelästyneen hirven perään...

Kymmenen minuutin kuluttua isoisä palasi innosta tärisevä mäyräkoira sylissään. Ja voi, miten loukattu sielu Doris olikaan! Se oli selvästi loukkaantunut siitä, ettei isoisä (metsämies muka, pah!) ollut tajunnut irrottaa fleksistä kokonaan. Hän, suuri ja rohkea hirvikoira, olisi varmasti saanut hirvipaistin hommattua pöytään! 

Doriksen draamailusta johtuen kuusipartio joutui tyytymään ensimmäiseen kuusenruotoon (metsästä oli päästävä äkkiä pois!).. Olihan se toki tuuhea, muttei yhtään sitä mitä etsittiin. Ihan liian korkea ja rungoltaan turhan paksu. Nyt olohuoneen nurkassa nököttää vino kuusi, joka on alhaalta niin tuuhea, ettei sen kastelu oikein meinaa onnistua. 

Alla muutama kuva Doriksen joulunvietosta!

Lahjat bongattu. Nää on kaikki varmaan mulle?

Ihania! Dorre on selvästi (ainakin jossakin välissä) osannut käyttäytyä, sen verran paljon kuusen alta löytyi lahjoja! Doris kiittää!

 Ja ettei nälkäkuolema vaan yllätä... Röyhkeyden huippu!

HYVÄÄ JOULUA!

Ohi on!

Miksi äiti ei tykkää juoksuista? Ehkä siksi, että Doris näyttää aina juoksujen ajan tältä, kun pitäisi lähteä ulos:

(Huomatkaa uusi prinsessapanta - kiitokset isoäidille!)

Mutta mikä parasta, nyt ne (juoksut) ovat taas ohi! 

♥

Ällitälliä