Doris (ja iskä) ovat jo pidemmän aikaa pohdiskelleet äidin mielenterveyttä. Edellisenkään koiranpelastusoperaation seurauksista ei ole vielä selvitty, mutta siellä äiskä jo istuu tietokoneella ja tutkiskelee Kodinvaihtajat Ry:n sivuja. Olisihan se hirveän mukavaa, jos voisi a) antaa eläimelle kodin tai b) ryhtyä eläimen kotihoitajaksi.
Doris on asiasta hieman eri mieltä. Neiti ei ole kovin innokas jakamaan kotiaan (eikä varsinkaan takapihaansa) muiden karvakkaiden kanssa. Miten kävisi herkkujen? Pitäisikö nekin jakaa? Entä kestäisikö äiti sen, kun koira sitten muuttaisi uuteen, pysyvään kotiinsa? Iskä taas pelkää, että vastusteluista huolimatta koti alkaisi hiljalleen muistuttaa koiratarhaa..
Äiti itsekään ei ole vielä ihan varma ideansa järkevyydestä. Toki olisi mahtavaa tarjota koiruudelle sijaiskoti, mutta ihan oikeasti. Osaisiko näinkin pahasti takertuva tyyppi päästää irti? Entä jos se menisi huonoon kotiin? Pystyisikö äiti koskaan antamaan sitä itselleen anteeksi?
Mitä mieltä te olette Kodinvaihtajista? Innostuiko kukaan mukaan toimintaan?
Jaahas, meijän heikkohermonen ylihuolehtija ei ainakaan sovellu tohon hommaan. Mut tottakai tarvitaan sijaiskoteja!
VastaaPoistaÄippä otti Pyry-papan sijoitukseen, viikonlopuksi, ja aika venyi 16 vuodeksi. Että silleenkin voi käydä.
Mäkin luulen, että jos tänne joku koira tulisi "hoitoon", niin tänne se myös jäisi.. Voii, teillä on ollut pitkä viikonloppu Pyryn kanssa ;)
PoistaVakituisen kodin sellaista kaipaavalle voisin antaa, mutta en tiedä väliaikaisesta. Entä jos koirulainen hiipii syvälle sydämeen ja siitä on vaikea luopua...
VastaaPoistaNiinpä.. Samaa pelkään minäkin. Ei niistä/siitä sitten enää osaisi luopua!
PoistaBasse vaihtoi kotia, kun tuli meille enkä vois kuvitella luopuvani siitä enää :)
VastaaPoistaJos koiralle tarjoaa sijaiskodin ja ehtii kiintyä, vaikea olis luopua... Ja miten sellaista koiraa taas voi pitää kotona, mihin ei kiinny! Hassu yhtälö :)
Totta puhut ja pohdiskelet! Ehkä mekin löydetään oma "bassemme" ;)
Poista