Miten paljon tuhoa pieni mäyräkoira saakaan aikaan?

Ei tarvita kuin suuri takapiha kasvimaineen ja kukkapenkkeineen, muutama hassu tunti aikaa ja tietenkin tehokas pieni mäyräkoira ja kaaos on valmis.

Äiti oli autuaan tietämättömänä töissä, jätettyään Doriksen isovanhemmille hoitoon. Isoäiti lähti rakkaimman harrastuksensa, eli kasvien, kimppuun takapihalle ja päätti ottaa intoa pursuavan Doriksen mukaan.

Ja suurin piirtein näin se sitten meni:

1. Doris löytää kasvimaalta pienet muovikyltit, joissa lukee, mitä mihinkin riviin on istutettu. Doris päättää kerätä ja syödä muovikyltit.

2. Isoäiti ehtii kasvimaalle pelastamaan muovikyltit. Doris luovuttaa ja lähtee vaeltelemaan nurmikolle.

3. Isoäiti päättää istuttaa pari kukkasta ruukkuihin. Doris huomaa tämän ja rientää avuksi. Doris syö kolme(?) muoviruukkua, kaivaa ylös istutetut kukkaset ja päättää vielä kaataa isot, keraamiset ruukut.

4. Isoäiti siirtyy istuttamaan ruusuja kukkapenkkiin. Doris kaivaa järjestelmällisesti ylös jokaisen istutetun ruusun tai mikä vielä parempaa, kaivaa penkkiin ihan omat kuopat.

5. Doris kyllästyy ja päättää siirtyä kukkaruukkukukkien kimppuun :D Doris syö useimmat kukat, joten jäljelle jää vain vihreät varret ja lehdet (onneksi ensi viikolla ei suinkaan ole ylioppilasjuhlia tiedossa....).

6. Doris löytää grillin ja päättää riekkua sen alla niin kauan, että jumiutuu sinne. Isoäiti 'ei huomaa' tapausta kuin vasta vartin jälkeen.. ;)

En tiedä, listasinko kaiken, mitä Doris sai aikaan... Näköjään listasta puuttuu eräs kataja, jota kaivettiin ja revittiin auringonlaskuun saakka. Varsin ehtiväinen koira.

Hassua, että kyseisen episodin jälkeen isoäiti ilmoitti, että Doris voisi mennä viikonlopuksi hoitoon toisille isovanhemmille, kun isä ja äiti on töissä? ;)

Jos ulkona sataa..

neiti näyttää näin innostuneelta. Eipä ole pelkoa, että omistajatkaan joutuisivat tuolla vesisateessa kärvistelemään :D

Jos aurinko paistaa ja on lämmintä, sama makoilu jatkuu ulkona!

Doris on siis mitä mainioin koira laiskoille, auringonpalvojille, hitaille, nautiskelijoille ja ei-niin-vesisateesta-pitäville - eli meille! 

Lapsi on terve kun se leikkii? osa 3.

Ja viimeiset tällä kertaa:

Lapsi on terve kun se leikkii? osa 2.

Lapsi on terve kun se leikkii?

Jälleen kerran vuorossa koirapuistokuvia (monessa osassa). Ainakin äiti saa kuvista revittyä huumoria vielä monta päivää koirapuistoilun jälkeenkin! :) Mites nää ilmeet?

Tallikoira Doris?

Ensimmäinen koirankasvatuksellinen kriisi. Isä ja äiti käyvät tahtojen taistelua siitä, tuleeko Doriksesta tallikoira vai ei. Itseasiassa sotaan ovat osallistuneet myös isovanhemmat.

Kuva täältä.

Äiti ratsastaa. Äiti pyörii talleilla. Äiti haluaa Doriksen mukaan kaikkialle kanssaan. Äitiä myös surettaa, että Doris joutuu olemaan yksin kotona sillä aikaa, kun isä on töissä ja äiti heppailee. Äiti näkee mielessään yhteiset maastolenkit, joilla Doris juoksee nätisti hepan vierellä tai perässä. Äiti näkee sielunsa silmin kentän reunalla raukeana makailevan koiran. Äiti näkee Doriksessa oivan tallikoiran, joka varmasti viihtyisi hevosihmisten rapsuteltavana.

Kuva täältä.

Isä taas näkee päähän potkitun, pelosta tärisevän Doriksen. Isä on varma, että Doris joutuu vähintäänkin vesikauhuisen rotan (tässä kohtaa herää kysymys, voiko rotalla olla vesikauhua?) puremaksi, sairastuu itse ja .. no, lopun arvaattekin. Isä näkee mutaisen, palelevan pikkukoiran, jota hevoset jahtaavat ja tallitytöt eivät huomioi tarpeeksi. Huomaisiko edes kukaan, jos Doris yhtäkkiä lähtisikin jonnekin?

Kuva täältä.

Isän mielikuvissa on aina joko talvi ja kylmä tai syksy ja pakkasta. Isän mielikuvissa hevoset ovat ilkeitä koiransyöjiä tai muuten vain sekopäitä. Isän mielikuvissa hevostytöt eivät näe tai kuule muuta kuin toisensa ja hevosensa. Isän mielikuvissa Dorikselle käy aina huonosti. Samoja mielikuvia pyörittelevät päässään myös isovanhemmat. Isoisän suurin huolenaihe on ehdottomasti se, että hevoset imisivät Doriksen riistavietin(rippeet?) ja tekisivät siitä pehmokoiran, joka ei koskaan ymmärtäisi riistan päälle. 

Kuva täältä.

Äiti taas näkee ainaisen kesän, hellivän lämmön ja iloisen talliporukan. Äidin mielestä kukaan ei voisi tahallaan satuttaa pientä Dorista.

Operaatio "Doriksesta tallikoira" jatkukoon... Mutta mitenkäs muualla? Oletteko tavanneet mäyräkoiraa tallilla?

Osallistumisprosentti 150.

Tällä kertaa blogihiljaisuus ei suinkaan ole johtunut laiskasta päivittäjästä, vaan bloggerista.

Doris on koira, joka haluaa osallistua kaikkeen. Paino sanalla kaikkeen. Doris haluaa auttaa imuroinnissa jahtaamalla imuria. Doris haluaa auttaa puutarhan hoidossa repimällä kukkia ja multasäkkejä. Doris haluaa saattaa kummitädin linja-autoasemalle. Doris auttaa roskien viennissä repimällä roskapussin. Doris hauaa auttaa ruuanlaitossa ja toimia koemaistajana. Doris haluaa tulla suihkuun. Doris haluaa osallistua!

Eilen Doris halusi katsoa Euroviisut. Sen oli ihan pakko saada katsoa ne. Doris katseli, miten äiti ja isä suhtautuu laulajiin. Suomen edustajasta ei tykätty: isä uhkasi vaihtaa kanavaa, äiti pyöritteli silmiään ja Doriskin laski masentuneena päänsä alas. Kun tuli 'hittibiisejä', Doris heilutti häntää ja osallistui isän ja äidin fiilistelyyn. Välissä äiti ja isä haukottelivat, Doris torkkui. Mutta siltikään se ei suostunut nukkumaan kunnolla omassa pedissään (petiin asti kun ei tv näy) :D 

Tänään neiti sitten päätti ottaa univelkoja takaisin ja nukkua puoleen päivään. Kyllä, puoleen päivään. Lopulta isä (joka oli hieman kärttyinen, koska oli turhaan herännyt Doriksen ääntelyyn, joka sitten paljastuikin koiran epämääräiseksi unihöpinäksi) kävi herättelemässä neidin ja yhdessä sitten tassuteltiin koirapuistoon. Koira ja omistajat, kaikki suloisesti unihiekat vielä silmissä. Taitaa pikkuneiti taas valmistautua iltaan, sillä tuolla se kuorsaa omassa pedissään..

Mitäköhän tänä iltana? Maamme-laulua ja suomenlippuposkimaalaukset rakkaan mäyräkoiramme toimesta, joka tosiaan haluaa osallistua íhan kaikkeen?

Purenta-asiaa.

Een usko, että tylsempää postauksen aihetta voi enää olla :D

Enivei. Doris esitteli äidille ja isoisälle hampaitaan viikonloppuna (ihan pyynnöstä, ei oma-aloitteisesti). Katseltiin, kummasteltiin ja kappas! Kaunis yläpurenta lapsukaisella. Todella selväkin vielä, eli ei johtunut aamurähmäisten katsojien unisista silmistä tämä havainto.

Fiilikset on vähän hassut nyt. Pääasia, ettei Dorikselle ole haittaa noista hampaista. Eikä tunnu olevan, niin innokkaasti mennään ja riekutaan koko ajan, ruoka maittaa (liiankin) hyvin jne. :) Mutta väistämättä äidillä tulee mieleen näyttelyt sun muut. Eihän tuo mikään kehien ruusukehai varmaankaan ole, vaikka äiti ja isä sitä mieltä tietysti aina ovat, mutta kuitenkin... Entäs ne söpöt pienet makkaranpalat (pennut) tulevaisuudessa? (Tähän kohtaa isä haluaa kommentoida, että äiti tosiaan on joskus taipuvainen liikaan dramaattisuuteen ja että ei tilanne nyt ihan näin paha ole, kuin mitä äiti tässä taas maalailee).

Eniten ehkä kiinnostaisi tietää, onko teidän mäykyillä ollut pentuiässä tällaista, että ylä- tai alaleuka kehittyy nopeammin (eli aiheuttaa näitä purentavikoja)? Jostain muistan nimittäin lukeneeni, että purentaviat on vissiin aika yleisiä mäyriksillä pentuvaiheessa, kun leuat kehittyy eri tahtiin...

Koiruuksia koirapuistossa osa 2.

Ja muutama hassu kuvatus lisää.. 


Tänään lähdetäänkin taas reissuun, moikkaamaan isovanhempia ja kummitätiä! Doriksen häntä alkaa heilua jo pelkästä ajatuksesta, että pian se on monen ihmisen syötettävänä ja hellittävänä. Äiti ja isi kun vaatii aina kaiken maailman temppuja herkkujen eteen, tuolla niitä saa ihan jo pelkästään söpöllä katseella. Tai pienellä raapaisulla. Tai haukahduksella.


Ja ei, emme tosiaan edes yritä ottaa mitään 'Hyvää äitienpäivää' -kuvaa, pääsiäiskatastrofista johtuen :D