Minkä ikäisenä teidän mäykyille iski uhmaikä? Miten se näkyi?
Täällä meno on ainakin ollut aika... mahdotonta? Äiti tekee pitkää päivää töissä, samoin iskä, kummitäti ja isovanhemmat. Ei ole helppoa olla pieni mäyräkoira kaiken tämän kaaoksen keskellä. Mutta eipä ole äidilläkään helppoa painotella työn, koiranhoidon ja opiskelun kesken.. Kaiken kruunaa se, että ihanat luottohoitaja-isovanhemmat ovat parin viikon ulkomaanreissulla - kuinka ne kehtaavat! :D <- kaikesta edellä mainitusta johtuu myös tämä mystinen blogihiljaisuutemme.
Asiaan. Doriksella on joku uhmajuttu nyt päällä. Ainahan pikkuneiti on ollut temperamenttinen ja kovapäinen, mutta nyt.. huoh. Äiti ei saa edes aamuteetään juoda rauhassa, kun vinkuvanku-Doris jo virittelee ääntään päivän koitoksiin: vinkumistaulinaamurinaaärinääihanaaoopperaa. Ja kas kummaa, kuin vahingossa koko talo herää?
Jos herkkäsieluista pikku Termiittiä menee komentamaan, saavat lelut kyytiä: pari vinkulelua on heittänyt henkensä, pehmolelut on riepoteltu sisuskaluja myöten pitkin kämppää. Luoksetulosta ei ole tietoakaan, vaan kutsusta Doris useimmiten katoaa paikalta? Illatkin ovat rauhattomia, kun neiti ei millään malta asettua aloilleen. Kitkutusta, ovien ja seinien raapimista, listojen pureskelua..
Joskus on ihan kiva äidinkin avautua -Doris kun tekee sitä nykyään päivittäin.
Mikä uhmaikä? Oliko meidänkin koirilla muka sellainen? :---D
VastaaPoistaOssin uhmaikä oli korkeintaan se, että koitti remmissä rähistä vastaan käveleville koirille ja ei tahtonut vapaana ollessa kuunnella. Manu koitti kans vain rähistä remmissä muille. Tapa loppu molemmilla hyvin lyhyeen.. :---)
Meillä Milo oli aika mahdoton jossakin vaiheessa. Ihan kaikki meni kun kuuroille korville. Vika oli mussa. Mä hemmottelin ja sössötin sille kaikki päivät enkä vaatinut siltä oikeastaan mitään. En nyt varsinaisesti osaa välttis neuvoa muuta kuin sen että oot oikeesti päättäväinen ja pistät sen koiran tekeen niinkun haluat. On kyllä varmasti vaikeeta. Itsellä ei silloin Milon uhmäiässä ollut sellasta päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä että olisin jaksanut yrittää niin kauan kuin koira tekee kuin haluan. Nykyään vaadin koiralta enemmän ja oon sinnikkäämpi. Kyllä se silti esim mökillä jaksaa räköttää jos sitä ei huomioida yms ja mun komentaminen ei aina auta. Jos isäntä on paikalla ni johan on poika hiljaa. Mä kuitenkin koitan kokoajan rakentaa tätä mun auktoriteettia. Ja oon siinä onnistunutkin mut parantamisen varaa on aina ja mun tapauksessa vielä rutkasti. Tietysti teillä varmaan asiaan vaikuttaa se että molemmat teistä on varmasti pitkää päivää tehtyään ja vielä kouluhommat päälle, väsyneitä yms ja ehkä koiraa ei huomioida niinkuin ennen. Se saattaa protestoida ihan vaan siitäkin. Doriksen on kuitenkin opittava että se ei aina voi olla
VastaaPoistakaiken keskipiste. Zemppiä!
Wiivi: Oi, ootpa päässyt helpolla!:)
VastaaPoistaVeera ja muut: Jjep, varmasti Dodo protestoi siitä, kun se ei tosiaan ole enää huomion keskipisteenä koko aikaa.. Ehkä se tästä vielä helpottaa. Pitää jutella vain kaikkien (hoitajat, perhe ym.) kanssa, että joka paikassa pelisäännöt olisivat selvät, ettei Doris-paran pää mene ihan sekaisin.. Lisäksi pitänee lisäillä liikuntaa :)
Mie sanoisin, että neidillä on liian paljon energiaa. Oletteko vaihtamassa penturuuan jo juniori ruokaan? Penturuoka on kovin energiapitoista..
VastaaPoistaKannattaa myös harjoitella, että aamulla kun herää/kun tulee kotiin, niin ei huomioi koiraa ennen kun se on hiljaa (mie lasken niin, että kun koira hiljenee 1s, 2s, 3s -> huomio).
Uskon, että tilanne paranee nopeasti, kun energian saanti & kulutus tasotetaan. Saako Dooris älyllisiä haasteita? Esimerkiksi jäljestystä, älypelejä, namin etsintää asunnosta, uusien temppujen opettelua? Älyllinen haaste väsyttää koiran paljon nopeammin kuin fyysinen juoksutus.. ;-)
Ihanaa Juhannusta teille!