Maalaiskoira Doris

Äiti ja isä raahasivat Doriksen tänään mukaan katsomaan äidin työkaverin koiravauvoja. Iskää varten reissu naamioitiin ihan viattomaksi piipahdukseksi työkaverin luona, mutta todellisuudessa äiti haaveili (ainakin!) yhdestä koiravauvasta. Pakko iskän myöntää, että jossain siellä possujen ja ankkojen välissä raavaankin miehen sydän heltyi pienelle sinisimmulle - tai sitten se oli vain äidin toiveajattelua...

Dorre, Salli ja Mini-mamma.

'Mäyrikset' tutustuvat. Dorre oli vielä tässä vaiheessa kiinni, kun Sallia meinasi pelottaa - ja arvatkaa vaan, kuka nautti tilanteesta.. :D

Doris ei pennuista juurikaan perustanut. Ne olivat itse asiassa todella tylsiä ja tyhmiä. Juoksivat karkuun, vinkuivat, eivätkä selvästikään vielä hallinneet kaikkia neljää jalkaansa. Pyh, totesi Doris. Edes kissat eivät ryhtyneet leikkiin. Onneksi tilanne hieman parani ulos mentäessä. Hassua, miten kaksi 'mäyräkoiraa' (Sallissa siis on mäyristä, uskokaa tai älkää!;)) jotenkin vain löysi toisensa kanalassa. Kaksi ahnetta siellä rohmuamassa kananruokia ja kas, yhteinen sävel löytyi heti! Kanala-episodin jälkeen kaksikko kirmasikin pitkin peltoja - siitä ei ole kuvia, sillä molemmat olivat kovin vauhdikkaita... 

Hmm.. Mistä noi korvat näyttää tutuilta?

Maatila jännine eläimineen on nyt takana ja korissa tuhisee väsynyt ja onnellinen mäyräkoira - taas muutamaa eläinystävää rikkaampana.