Suunnitelmia (panikointia)

Kun äiti ja isä suunnittelivat koiran ostoa, eivät päällimmäisinä ajatuksina suinkaan olleet näyttelyt tai mikään muukaan kilpaileminen. Hakusessa oli koira, joka 'kestäisi' elämänrytmimme, eli sohvalla makoilun, koirapuistokuumeilun ja lenkkeilyn sekä suuren suuret hellyyskohtaukset. Isoisä taas on alusta asti intoillut Doriksen mahdollisuuksista(?) näyttely- ja käyttöpuolella. Hupaisan edellisestä lausahduksesta tekee se, ettei isoisällä ole minkäänlaista kokemusta mäyräkoirista, eikä näinollen niiden ulkonäköön liittyvistä tai muistakaan vaatimuksista. 


Helteet ovat kuitenkin pehmentäneet äidin pään lopullisesti. Tänään, Doriksen nukkuessa kolmansia aamupäiväuniaan, äiti nimittäin klikkaili itsensä SML:n sivuille ja etsi sieltä sopivia näyttelyitä. Näyttelyitä! Ja kas, nyt on muutamiin näyttelyihin sitten osallistuttu. Ihan kokeilumielessä, äiti väittää ja samaan aikaan vatsassa jo kivistelee alkava jännitys, vaikka ensimmäinen koitos on vasta syyskuussa. 


Doris suhtautuu kaikkiin äidin älynväläyksiin ja auringonpistosideoihin rakkaudella. Dorikselle on ihan ok, jos äiti haluaa tarkastella hampaita hieman useammin. Doris lenkkeilee kiltisti hieman pidempiä lenkkejä. Doris ei myöskään vastustele, kun sitä mittaillaan ja punnitaan. Siinä vaiheessa Doriksen kulmat tosin kohosivat, kun äiti alkoi paniikissa veuhkata, että mitäpä jos meidän Doris ei olekaan tarpeeksi iso normaalikokoiseksi mäyräkoiraksi! :D Niin, 23,5cm:n säkä ja 48cm rinnanympäryshän toki viestivät, että kaniinimäyräkoira tosiaan on tullut ostettua!;)


Isoisä oli katsellut äidin panikointia vain noin vartin verran, kun jo ilmoitti, että hän voi hoitaa kehässä esittelyn. Äidiltä putosi suuri kivi sydämeltä. Luultavasti isän täytyy raahata äiti pois kehän laidalta, ettei äiti pyörry tai vaihtoehtoisesti tartuta hysteriaa Dorikseenkin. Tyhmintä tässä on se, ettei äidin mielestä tuloksella oikeasti ole mitään väliä. Kunhan käydään kokeilemassa ja hakemassa uusia kokemuksia. Doris on kuitenkin äidille ja isälle aina se rakkain, kaunein ja suloisin pikku talipallo <3 


Mutta mistä sitten moinen vouhotus? Sitä taitaa Doriskin miettiä...


Doriksen kasvattaja on (jälleen kerran) ollut kultainen ja antanut neuvoja sekä opastanut jo tässä vaiheessa näyttelyitä varten. Leikkien, harjoitusmielellä, kasvattajakin painottaa. Kehässä ei kuulemma saisi laukata, vaan tulisi esittää ravia. Kahjojen hevostensa kanssa äidillä on aina ollut vauhdin kanssa ongelmia (lue: jarrut aina hukassa) ja niin tuntuu olevan Doriksenkin -tosin toisenlaisia. Doris kun ei liiku. Ei ennen kymmentä illalla. Nyt äiti miettiikin, voiko johonkin jotenkin vedoten pyytää, että näyttelyt järjestettäisiin keskellä yötä, juuri silloin, kun oma koira on vilkkaimmillaan. Kun se ei oikein muuten liiku.