Jälleennäkemisen riemua!

Doriksen (ja toki iskän ja äidinkin) viikonloppu oli mitä mahtavin! Siihen sisältyi rapsutuksia, korvien repimistä, kaverin kanssa jaettu peuransarvi.. 

Ensin paikalle saapui kummitäti. Voi sitä riemun määrää, kun lähes kaksi kuukautta erossa olleet näkivät toisensa. Äiti jo pelkäsi Doriksen nyrjäyttävän vähintään häntänsä, niin innokkaasti se vispasi puolelta toiselle.  Vihdoinkin talouteen oli saatu Doris-fani, joka jaksoi heitellä kulkuspalloa kerta toisensa jälkeen ja pidellä peuransarvesta kiinni! Lienee kai sanomattakin selvää, että kummitädin saapumisen jälkeen äidin ja iskän läsnäoloa ei koettu ollenkaan tarpeelliseksi. Dorikselle kelpasivat vain kummitädin antamat herkut ja rapsutukset, jotka tietenkin olivat monin verroin äidin ja iskän vastaavia parempia.

Myöhemmin illalla seuraan liittyivät vielä Biff ja Riikkakin. Äiti oli mielessään kuvitellut riehakkaan jälleennäkemisen Biffin ja Doriksen välille. Pentuaikojen "Paita ja Peppu" kun eivät olleet nähneet toisiaan moneen moneen kuukauteen. Flunssainen äiti myös (salaa) toivoi, että riehuminen kuluttaisi mäyräneidin energiavarastoja sen verran, että oltaisiin selvitty lyhyemmillä lenkeillä. Mitä vielä! Biff kyllä ryntäsi sisään lupaavan riehakkaasti, mutta siihen se jäikin. Koirat parkkeerasivat heti olohuoneen paksulle karvamatolle ja jäivät siihen kellimään rapsutuksia kerjäten. Kaksijalkaisten kannustus- ja yllytyshihkaisut kaikuivat kuuroille korville. Noin kymmenen minuutin päästä lattialta kuului kuorsaus. Silloin tällöin jompi kumpi kaveruksista tarttui peuransarveen ja tarjosi sitä toiselle. Hetken pureskelun jälkeen uni maistui jälleen. 

Vaikka loppuilta ei mennytkään aivan suunnitellusti, oli äidin mielestä kovin hellyyttävää katsella vierekkäin nukkuvia kauhukakaroita. Se sai äidin jälleen pohtimaan, millaista olisi, jos taloudessa olisi kaksi koiraa... ;)

Onko teidän karvakorvilla parasta koiraystävää?

Tästä kaikki alkoi....

Edellisessä postauksessa oli puhetta kurikuurista. Tässä "taustatietoja" kyseiseen kuuriin. Alla on kuva puunrungosta (voi kyllä, sen sisälle/läpi pääsee kolmesta eri reiästä - oikea mäyräkoiran unelma siis). 

Yhdistäkää mielessänne kiireinen aikataulu, hermostunut äiti, kiukutteleva mäyräkoira ja puunrunko. Minkälaisia mielikuvia syntyy? Nimim. Eräänä maanantaiaamuna mäyräkoiraansa tunnin kyseisestä puunrungosta kaivanut kiukkuinen äiti.

Tyhjennyksen tarpeessa?

Kurikuuri

Äiti on näin kevään myötä ryhdistäytynyt ja ottanut kovemmat otteet ikuisuustaistelussa kiukkuavaa mäyräkoiraa vastaan. "Kurikuuri" on nyt jatkunut muutaman viikon ja tuloksia alkaa hiljalleen näkyä, jos oikein positiivisin mielin asiaa katselee. 

Kaikki lähti käyntiin hihnakäyttäytymisestä. Doriksen kanssa ongelmahan on ollut lähinnä se, että neiti ei oikeasti liiku minnekään vaan jumittaa siellä hihnan toisessa päässä. "Perässä vedettävää mallia", yrittää äiti aina vitsailla ohikulkijoille, mikäli harmiltaan ja kiukultaan pystyy. Nyt, kun äiti on hieman reipastunut kurin ja lenkkien suhteen, parivaljakon yhteiset lenkkeilyt hoituvat kerta kerralta paremmin. Äidistä on ollut järkyttävää huomata, että ennen niihin pitkiin tunnin lenkkeihin menee oikeasti vain puoli tuntia, jos vain liikkuu reippaasti. Aluksi Doris kapinoi rajustikin tällaisia uudistuksia vastaan, mutta pikku hiljaa se on alistunut kurjaan kohtaloonsa ja koittaa liikuttaa töppöjalkojaan hieman reippaammassa tahdissa. Aika ajoin Doris jopa kulkee äidin edellä.. ;)

Myös koirapuistoilun suhteen on tapahtunut muutamia muutoksia. Enää äiti ei suostu viettämään koko päiväänsä siellä (mäyräkoiraa jahdaten). On tapahtunut suorastaan valaistuminen: tunti (tai kaksi..) koirapuistoilua päivässä riittää vallan mainiosti! Jopa Doriksellekin (syynä saattaa tietysti olla lähinnä suurta vesilammikkoa muistuttava koirapuisto, mutta kuitenkin..)! Niin ja on ollut ehkä ihan hyvä, ettei äiti ole raahannut Dorista koirapuistoon kolmea kertaa päivässä (onhan äidillä toki omakin elämänsä..) :D

Koirapuistossa äiti on myös aloittanut luoksetulon treenaamisen - taas jälleen kerran. Se taito kun tuntuu kadonneen mäyräneidin ajatuksista jonnekin? Enää ei edes pää kääntynyt äitiin päin kutsuttaessa. Mutta hiljalleen (lukuisten kirosanojen ja hiusten kiskomisten jälkeen) tämäkin asia on korjaantumassa.

Onkos muilla ollut tarvetta "kurikuureille"? ;) 

Mäyräkoiran logiikkaa..

On ihan okei vinkua koirapuiston portilla "haluan kotiin, haluan kotiin!" ja luoda äitiin (, joka on taas jäänyt suustaan kiinni) murhaavia katseita. Ja sitten, vartin värjöttelyn jälkeen, kun äiti vihdoin lähestyy porttia hihnan kanssa, juosta iloisesti häntää heilutellen karkuun! Ottaa oikein spurtteja! Kiitää tuulen lailla ympäri puistoa! Sinkoilla kumiluotina ees taas!

Niin. Mäyräkoiralla on oikeus muuttaa mieltään.

Haaste otettu vastaan!

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.

4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu. 

6. Ei takaisin haastamista. 

Doriksen (ja äipän) haastoi tällä kertaa Yuzuki1. Kiitokset haasteesta ja kinkkisistä kysymyksistä! :) 

11 asiaa Doriksesta

1. Pienen Punaisen ja Suuren Valkoisen seurassa Doris muuttuu itsekin hevoseksi: viihtyy laitumella, laiduntaa ja juo samasta vesiastiasta hevosten kanssa. Ehkä mäyräkoiran nahoissa asuu sittenkin pieni, ahne ja ilkikurinen shettis?

2. Lenkeillä on aina kannettava jotain. Mitä isompi, sen parempi. Kaikki oksista ja lumipaakuista mehupurkkeihin kelpaa!

3. Doris on loistava pieni manipuloija! Se saa kaikki kiedottua tassujensa ympärille! 

4. Doris rakastaa miehiä. PALJON. Voi sitä onnen määrää, jos koirapuistoon eksyy joku mies! 

5. Mäyräneiti on pahimman luokan kissavihaaja.

6. Doris suhtautuu kynsienleikkuuseen hyvin: tulee syliin, heittäytyy selälleen ja on paikallaan koko toimituksen ajan. MUTTA operaation jälkeen neiti on aina maailman loukkaantunein nelijalkainen, jonka lepyttely saattaa kestää useita päiviä.

7. Dorista luullaan usein urokseksi ja sen nimi kuullaan Borikseksi.

8. Äitin innoituksen (ja kavereiden) myötä Doriksesta ollaan kovaa vauhtia leipomassa kaksikielistä koiraa (suomi/ruotsi)! 

9. Doriksen nimi on tullut inttivariksen, ei suinkaan siis minkään laulun tai julkkiksen perusteella (, vaikka Doris on monia sydämiä vienytkin ;)).

10. Moni arka/epävarma koira hakee Doriksesta turvaa lenkeillä ja koirapuistossa. Yleensä Doris puolustaakin heikompia ja puuttuu aina leikkeihin, jotka sen mielestä vaikuttavat liian rajuilta.

11. Isoisän autokyydit saavat Doriksen aina ihan sekaisin! Muuten niin rauhallinen ja takapenkillä nukkuva koira muuttuu hermoheikoksi inisijäksi ja tärisijäksi aina, kun se pääsee isoisän kyytiin! :D Tietysti sillä saattaa olla osuutta asiaan, että isoisän kyydissä Doris pääsee usein peuranruokintapaikoille ja metsään yleensäkin.

11 kysymystä äitille

1. Tykkäätkö ruotsin kielestä, jos et, miksi?

- Tykkääntykkääntykkään! :)
2. Mikä on pahin moka minkä olet ikinä tehnyt?

- Peruuttanut seinään, luullut Berliiniä Venäjän pääkaupungiksi.. näitä riittää!
3. Mikä on huonoin puolesi?

- Malttamattomuus.
4. Millainen on unirytmisi? monelta menet nukkumaan / heräät? entä viikonloput?

- Nukkumaan menen normaalisti yhdentoista aikaan ja heräilen yleensä yhdeksän aikaan. Viikonloppuina sama :)
5. Kuinka paljon käytät rahaa kuukaudessa? (suunnilleen)

- Een uskalla sanoa (saatika ajatella!) :D
6. Lempisarjakuvasi / mangasi?

- Mä oon tosi huono lukemaan sarjakuvia :( Nuorempana (truuheppatyttönä) rakastin kaikkia Lena Furbergin sarjakuvia, erityisesti Tuuvan tallia! Mangaa en oo koskaan edes lukenut..

7. Kannatatko lasten kauneuskilpailuja? jos et, miksi?

- Hui, mikä kysymys! En ole koskaan oikeastaan miettinyt koko asiaa, koska a) en ole mikään lapsi-ihminen b) enkä myöskään perusta kauneuskilpailuista.  En tosiaan tiedä, millainen meininki kyseisissä kisoissa on, mutta mun mielestä jokaisen lapsen pitäisi saada olla lapsi ja elää kunnon lapsuus.  Kuulostaa nimittäin enemmänkin siltä, että toi olis/on niiden vanhempien harrastus :) Voisin kuvitella, että tuollaiset keikistelykisat aiheuttaisi jonkinlaisia traumoja (ainakin niille "huonommille")? 
8. Oletko materialisti? (jos et tiedä, mitä se tarkoittaa, googleta)

- Jollain tasolla joo.
9. Maa, vesi, tuli vai ilma?

- Vaikea! Saanko valita kaikki? Ai en? No varmaan sitten tuli!
10. Mikäli käytät meikkiä, haluaisitko joskus "uskaltaa" olla ilman, jos muutkin olisivat?

- Käytän meikkiä, mutta ei mulle tuota ongelmaa olla ilman :) 
11.  Lempihajuvetesi?

- Tällä hetkellä varmaan tuo Versacen Bright Crystal.

Dodon ja äitin kysymykset seuraaville

1. Flexi vai nahkatalutin? Miksi?

2. Onko koiraasi koskaan luultu jonkun muun rotuiseksi (, kuin mikä se oikeasti on)?

3. Lemppari eläinkauppanne (perustelut!)?

4. Kuvaile Elämäsi Koira (tai muu eläin) viidellä sanalla

5. Jos sinun pitäisi aloittaa koirasi kanssa nyt jokin uusi harrastus, niin mikä se olisi?

6. Onko sinulla jotain tavoitteita koirien tai yleensäkin koiramaailman suhteen (esim. jonkun kilpailun voitto, kasvattajaksi ryhtyminen tms.)?

7. Koiran ja omistajan sanotaan usein muistuttavan toisiaan. Mitkä on teidän "yhtäläisyyksiä"?

8. Miten oma elämäsi on muuttunut koiran myötä? Mitä olet saanut/menettänyt?

9. Onko olemassa jokin koiramaailman villitys tai muotijuttu, jota et voi ymmärtää (esim. värjätyt turkit ja lakatut kynnet)?

10. Minkälainen koira on hyvä koira?
11. Jos koirasi olisi jokin julkkis, niin kuka ja miksi?

Ja tässä vielä haastetut

Veera, Milo ja Breci
Marja-Leena ja Ossi
Kolmen käppänän kujeilut

Neiti Elli Umpilampi

Kaunis Nelli

Ronja ja Elviira

Iineksen elämää
Karvahelvetti

Mäyräkoira Olli 

Myrsky ja Tuisku

Mäyräkoira Lemmy

Dee kaks vee!

Paljon paljon onnea maailman rakkaimmalla mötköpötkölle!!

<3: äiti ja iskä

(ei ollut fasaania synttäripöydässä ;))

Aarre!

Tänään Doris yllätti äidin kesken lenkin riuhtomalla hihnan päässä yrittäen päästä läheiseen pusikkoon (tämä ei sinänsä vielä yllättänyt äitiä). Laiskasta maastomakkarasta kuoriutui yllättäen varsin vahva ja nopea pikku otus (tämä sen sijaan jaksaa aina yllättää). Ja mitä Doris puskasta äidille kantoikaan! FASAANIN! Kokonaisen, hyvän näköisen kukon! (tässä nyt tuli se varsinainen yllätys). 

Äiti yritti toistaa "irti"-käskyä, mutta jostain syystä se ei tällä(kään) kertaa toiminut. Onhan se nyt ihan eri asia irrottaa hampaansa tylsästä tennispallosta  ja saada palkaksi herkkuja, kuin makoisasta lintupaistista. Irrottamisoperaatiota ei ihan hirveästi auttanut sekään, että äidin ei erityisemmin tehnyt mieli koskea koko lintuun. Doris sen sijaan suorastaan sukelsi linnun kimppuun, riepotteli sitä pitkin katua ja oli varsin ylpeä löydöstään. Äiti oli varma, et nyt molemmat sairastuvat lintuinfluenssaan ja vähintäänkin kuolevat. Ja kyllä äitiä ehkä ihan pikkuisen nolottikin, sillä muutamat ohikulkijat loivat äitiin varsin kiukkuisia katseita. Fasaanintappaja. 

Kun lintu ja mäyrä sitten lopulta saatiin erotettua toisistaan, iski äidille suru. Lintuparka. Kaikesta riepottelusta huolimatta hra Fasaani näytti jotenkin niin.. levolliselta? Aivan kuin se olisi nukkunut. Doris ei ottanut osaa tähän surkutteluun, vaan kiukkusi remmin toisessa päässä, niin kuin mäyräkoirat nyt kiukkuavat. Koko sydämestään. Ison egon ja loukatun sielun voimin.

Äiti raahasi kiukuttelevan lapsosensa kotiin rauhoittumaan. Tapahtumasta on nyt kulunut useampi tunti, mutta Doris ei ole ollut valmis sovintoon. Koiranpedistä on tuijottanut loukkaantunut silmäpari ja kuulunut kiukkuista  puhinaa.  

Iskä ei antanut äidin pitää hra Fasaanille hautajaisia. Eikä myöskään Doris. Olisihan se hyvän lihan tuhlausta kuopata tipu maan alle. 

P.S. Arvatkaas, mikä päivä ylihuomenna on?;)